Kirjoitan uutta, niin kuin yleensä teen. Vain pieniä hetkiä elämässä, on tarkoitus hengähtää, kuunnella hiljaisuutta. Luovuuden alla oleva, jatkaa kolmatta teosta , inspiraationa luonnon kaikkeus. Lähestymisenä synty, , kasvaminen , kokemuksen karttuminen, yhteinen elämä, siirtyminen...
Näyte:

Talvi
Sielumme nousevat päivään, kohti taivaita, ajatonta nopeutta, kuin höyryävä meri, auringon säteiden läpinäkyvässä lämmössä.

Kylmyys, sydämen koskeketeltava, työntää kelmeilevän jääpiikkinsä, syvemälle yötä kohden, tavoitellen kaikkien sisintämme.

Aistit täyttävä pimeys, valon, lumen häiden ,avartava kristallisuus, tulivat sittenkin, luomaan meihin , tasapainonsa. Valkoharsoontuneet kuuset, huokuvat horisontissa, kuin enkelit jumalaista olomuotoaan.

Ikkunamme jääpuun, pitsi napsahtaa rikki, sen takaa, juuri eroittuu , kaukainen, tuntematon ensitähti.